Ole ihminen ihmiselle

Harvemmin ihminen pysähtyy tarkastelemaan tätä hetkeä. Tätä nimenomaista hetkeä, jossa me olemme. 

Tarkastelulla tarkoitan sitä, että mieli hiljenee ja sisäisesti etsii hiljaisuutta. Hiljaisuudesta käsin voimme olla tarkkaavaisempia kuin melun ja äänien keskellä- nimenomaan niiden sisäisten ajatuksien ja ns melun äärellä. Hiljaisuus on portti hyväksyntään ja tietynlaiseen luovuttamiseen. Sanoisin, että positiiviseen luovuttamiseen. Tarvitseeko ihmisen aina olla valmiina kohtaamaan kaiken, olemaan parempi, olemaan enemmän. Pystyä kaikkeen. 

Mielestäni ei. Tämä hetki on riittävä ja ihminen on tässä hetkessä mitä kaunein olento. Pysähdy siis hetkeksi ja tarkastele hiljaisuutta. Ja kun opit tarkastelemaan hiljaisuutta, niin ole vain hiljaa. Unohda roolit, unohda tavoitteet. Unohda maailmanmeno. Muista kuka olet siellä sinussa.  Uskon, että kun tarpeeksi kauan harjoittelemme mielen hiljaisuutta, on ihmisen parempi olla ja se vie siihen, että on ihmiselle ihminen. 

Olen itse hiljaisuuden kautta tavoittanut todellisen olemukseni, olen myös hiljaisuudesta käsin saanut katsoa, kuinka erilaiset möröt ja pahat olot, unet, traumat nousevat pintaan kertomaan, kuinka sattuu olla hiljaa. Kuinka sattuu kun kuulen itseäni ja näen itseni ja mikä tärkeintä-- aion hyväksyä itseni. Nimenomaan aion, sillä hiljaisuus on kuin kutsu hyväksynnälle. Tässä maailmanenossa yritämme painaa alas kaiken sen mitä sisällämme pidättelemme. Kaikki ne ikävät asiat, joita emme pysty käsittelemään niiden satuttavuuden vuoksi. Tai koska emme ymmärrä, kuinka niitä asioita tulee kohdata. Häpeä voi estää meitä. Pelko tai suru voi estää meitä olemasta kokonaisia ihmisiä. Siispä itke kun itkettää ja puhu paha olo ulos ammattiauttajalle, kun on tarve puhua. Tai soita auttaville linjoille ja kerro. Tai ystävälle, jos se tuntuu luontevalta.

Se että olemme tukkineet itsemme äänillä ja miljoonilla ajatuksilla, estää sen, että me voimme pysyä siinä mikä tuntuu turvalliselta. Tiedätkö, on olemassa vielä vielä turvallisempi tila . Ja se on siellä, missä uskallamme hiljentyä ja päästää ne kaikki möröt tuntemuksiimme.

En ole sitä mieltä, että ikäviä asioita kannattaa vatvoa ja muistella mielessä. Olen sitä mieltä, että ne tunteet kehossamme, ne meidän on vapautettava. On annettava anteeksi itselle ja muille. On katkaistava asiayhteydet. On mentävä eteenpäin ja hyväksyttävä tapahtunut elämä kokonaisuudessaan osana ihmiselämäämme. 

Sinun tulee löytää omat keinosi auttaa itseäsi, meillä jokaisella on oma tapamme ja omat parhaimmat keinomme kasvaa ihmisinä. Voin vain suositella omiani sinulle, pääasia on, että aloittaa jostain. Vaikka vain hiljenemällä ja pysähtymällä.

Minua on auttanut hiljaisuus harjoitukset sekä meditointi, myös Reiki- hoidot sekä EFT. Aarrekartta ja mielen selkeyttäminen. Sillä kun asetan tavoitteen voida paremmin, keksii elämä keinot siihen. Joka ikinen tapa edetä, on etappi kohti syvempää itsetuntemusta ja itsensä hyväksymistä. Sen vuoksi nyt itse opetan ihmisille näitä taitoja, jotta muutkin voisivat vapautua vankiloistaan. Ja kyllä, vankila kuulostaa kovalta sanalta, mutta minulle se oli aikoinaan vankila- siis silloin kun tajusin olleeni vankilassa. 

Joten, aloita niinkin yksinkertaisesti kuin hiljenemällä. Anna itsesi olla ja ikään kuin laske itsesi maailmankaikkeuden valtaville kämmenille. Anna elämän virran ottaa ohjat hetkeksi ja luota prosessiin. Luota, että se jokin korkeampi voima sinussa osaa ohjata sinut turvaan ja pelastukseen. Niin itse olen kokenut, olen kuin kulkenut elämänvirrassa luottaen, että minulle käy se kaikista parhain. Kaikki on hyvin. Tässä hetkessä ihminen on toiselle ihminen ja itselleen myös. Ole armollinen itsellesi, ole armollinen kanssakulkijoillesi. Koskaan me emme voi tietää, mitä siellä elämässä on kaikkea meneillään tai miten raadollisia elämän historioita voikaan olla olemassa.

Kuva @eeviingridphotography <3